Tämän vuoden kesäloma päättyi helteiseen näyttelyretkeen Kaapelitehtaalle (painotus sanalle helteinen). Lämpötila hallissa oli jotain aivan järkyttävää! En uskalla varmana luvata, mutta en enää ikinä lähde heinäkuussa kissanäyttelyyn ;p. No olisi siinä reissussa jotain hyvääkin, sillä Caleana sai molempina päivinä puuttuvat serttinsä ja valmistui näin Premieriksi.
Päivä 1
Ei kyllä tainnut reppana aamulla vielä aavistaa mihin sitä taas joutuisi vaikka edellisenä iltana oli kaikki valmistelut tehtykin. Uni olisi ainakin aamulla maistunut, sillä kaappasin mukaani lähes nukkuvan kissan. Automatkalla sainkin sitten kuulla kunniani, joten onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Lääkärintarkastukseen mentiin yhden jonon taktiikalla, mikä ihme ja kumma toimi mielestäni hyvin. Oma häkkipaikkakin löytyi helposti, sillä paikat oli valmiiksi numeroitu.
Tuomarin tapaamista saimmekin sitten odotella todella pitkään. Tuomarina toimi venäläinen Elena Noskova, joka näytti aika tomeralta tädiltä, mutta osoittautui ihan leppoisaksi. Caleana oli jo aamulla päättänyt, että mihin ikinä hän joutuisikaan siitä ei tulisi kivaa. Murinaa, kiroilua ja mielenosoitusta riitti aina tuomarin eteen asti. Arvostelut olivat kuitenkin käytöksestä huolimatta oikein hyvät. Yleisvaikutelmaksi tuomari kirjoitti: " Speaking loud stories". Onneksi tuomari piti niitä tarinoina....
Kuumuudesta johtuen kissat, jotka eivät päässeet paneeliin asti, saivat lähteä kotiin aikaisemmin, jihuu!
Päivä 2
Aamu alkoi kuten edellinenkin. Taas sain lähes nukkuvan kissan raahata koppaan. Tänään tässä vaiheessa neiti päättikin, että saan lähteä näyttelyyn yksin, hän ei sinne lähtisi! Laitoin rimpuilevan kissan rattaiden kantokoppaan ihan normaalisti ja mielestäni vedin vetskarit kunnolla kiinni. Kävin vielä keittiössä hakemassa eväät mukaani ja olin jo työntämässä kärryjä käytävään, kun tajusin jonkin karvaisen vilahtavan eteisessä. Okei, no se on kissa niitähän jää kaksi kotiin. Ehei, vilahdus ei kyllä ollut Tomppa tai Jerry vaan jokin pienempi täpläinen.... Perhana, Caleana oli onnistunut karkaamaan kantolaukusta ja istuskeli polleana olohuoneen sohvalla. Siis luojan kiitos se ei karannut ulkona!!! Piti sitten siirtyä suunnitelma B:hen ja "teljetä" neiti kantokoppaan (sieltä ei karattaisi).
Tällä kertaa automatka sujui varsin rauhallisesti, sillä kopasta ei kuulunut pihahdustakaan. En tiedä onko tässä helteessä jo pää ihan sekaisin, mutta mielestäni Kaapelitehtaalla ei ollut tänään niin hiostavan kuuma kuin eilen. Tarkeni kuitenkin hyvin :)
Treffit tuomarin kanssa oli tänään jo ennen puolta päivää. Päivässä oli kuitenkin bonuksena Kristiina Raution rinnakkaisarvostelu varsinaisen tuomaroinin jälkeen. Tämä kuulosti lähes lottovoitolta kiukkuisen kissan kanssa (sai raahata kissaa edestakaisin). Nyt ei ollut edes kärryjä mukana johon neidin olisi voinut laittaa odottamaan vaan sitä piti pitää sylissä ja odottaa. Sunnuntain tuomari oli hollantilainen Alexey Shchukin, joka piti myös Caleanan kropasta, rakenteesta ja silmistä. Kontrasti olisi voinut olla hänen mielestään hieman parempi. Karvanlähdöstäkin tuli hieman sanomista.... Yleisvaikutelma: "Very voicy and weighty body" (olikohan toi weighty kohteliaisuus vai mikä?). Tämäkin tuomari haukuttiin siis Caleanan toimesta täysin :)
 |
| En varmaan katso, oon täällä koko päivän! |
 |
| Ai kato, mulla on naapuri. |
 |
| Perhana vastaisit ees, kun sulle puhutaan! |
 |
| Äänekäs ehkä ja tuomarit haukuttu, mut kaipa mä nyt ees jotain tein oikein. Onnellinen voittaja <3 |
Loppu hyvin kaikki hyvin, se saatiin mitä haettiin :) Tästä kohti uusia seikkailuja!
